Viimeiset heilutukset edelliselle pikkutallille ja sen omistajille auton ikkunasta ja suunta kohti Myllykujaa. Edessä on noin kolmen vartin matka. Myllykuja tulisi olemaan sijainniltaan helpompi, koska edelliselle tallille oli 25 minuutin ajomatka ja tälle vain vajaa 15 minuuttia. Koppi on vain lainassa meillä, joten se pitäisi vielä palauttaa samana päivänä. Matka kuluu yllättävän nopeasti ja pian kaarramme upean tallin pihaan.
Hyppään autosta ulos ja katselen ympärilleni. Alan ilman kiireitä purkaa polleani ja tavaroita. Selvästi joku oli huomannut tulomme, koska tallin suunnalta kohti meitä kävelee reippain askelein ruskeahiuksinen mies. Hän heilauttaa kättään kävellessään ja luokseni päästyään esittelee itsensä tallimestari Venniksi. Venn kyselee hieman kysymyksiä matkastamme, minusta ja Fancystä samalla kun talutan hämmästyneen puoliveriseni ulos. Hän ensimmäiseksi ohjastaa meidät tallin puolelle ja näyttää Fancyn karsinapaikan. Talutan uteliaan ja ihmettelevän tamman karsinaan. Suljen oven ja Venn ohjaa minua ympäri tallipihaa kertoen hieman historiaa, ohjeita, sääntöjä ja muuta mitä on hyvä tietää astuessa uuteen talliin. Palaamme kierroksen jälkeen yksityistallin puolelle ja näen ilokseni Fancyn jo hieman rentoutuneen ja löytäneen heinää. Venn näyttää vielä satulahuoneesta paikat varusteille ja häipyy sitten johonkin. Haen autolta satulan, suitset, harjat ja muut tavarat. Asettelen ne paikoilleen.
Kierrän katselemassa muita yksityispuolen "kummajaisia". Toivon niin kovin, että Fancy viihtyisi uudessa karsinassa ja seurassa. Puhelen kaikenlaista täysin hölmöä neidille ja muistan, että koppi pitäisi vielä viedä ajoissa. Annan vielä pari heppanamia Fancylle (tätä herkkujen syöttämista voisi siis todellakin hieman vähentää, vaikka kivaa se onkin) ja palaan autolle. Pihalla törmään suloiseen kissaan ja jään sitä hulluna kisufanina silittelemään vaikka pitäisikin jo lähteä. Yhdessä asiassa me ollaan Fancyn kanssa samiksii, molemmat muuttuvat höpsöiksi nähdessään kissan.
Hyppään autosta ulos ja katselen ympärilleni. Alan ilman kiireitä purkaa polleani ja tavaroita. Selvästi joku oli huomannut tulomme, koska tallin suunnalta kohti meitä kävelee reippain askelein ruskeahiuksinen mies. Hän heilauttaa kättään kävellessään ja luokseni päästyään esittelee itsensä tallimestari Venniksi. Venn kyselee hieman kysymyksiä matkastamme, minusta ja Fancystä samalla kun talutan hämmästyneen puoliveriseni ulos. Hän ensimmäiseksi ohjastaa meidät tallin puolelle ja näyttää Fancyn karsinapaikan. Talutan uteliaan ja ihmettelevän tamman karsinaan. Suljen oven ja Venn ohjaa minua ympäri tallipihaa kertoen hieman historiaa, ohjeita, sääntöjä ja muuta mitä on hyvä tietää astuessa uuteen talliin. Palaamme kierroksen jälkeen yksityistallin puolelle ja näen ilokseni Fancyn jo hieman rentoutuneen ja löytäneen heinää. Venn näyttää vielä satulahuoneesta paikat varusteille ja häipyy sitten johonkin. Haen autolta satulan, suitset, harjat ja muut tavarat. Asettelen ne paikoilleen.
Kierrän katselemassa muita yksityispuolen "kummajaisia". Toivon niin kovin, että Fancy viihtyisi uudessa karsinassa ja seurassa. Puhelen kaikenlaista täysin hölmöä neidille ja muistan, että koppi pitäisi vielä viedä ajoissa. Annan vielä pari heppanamia Fancylle (tätä herkkujen syöttämista voisi siis todellakin hieman vähentää, vaikka kivaa se onkin) ja palaan autolle. Pihalla törmään suloiseen kissaan ja jään sitä hulluna kisufanina silittelemään vaikka pitäisikin jo lähteä. Yhdessä asiassa me ollaan Fancyn kanssa samiksii, molemmat muuttuvat höpsöiksi nähdessään kissan.