Viimeviikkojen helteet olivat loppuneet ja aamut jäädyttivät koko ruumiin, ellei osannut pukeutua vähän lämpimämmin. Heitin päälleni tummansinisen lämpimän syystakin ja lähdin asunnostani ulos. Kello oli seitsemän aamulla. Heitin pienen pussillisen kuivia leivänpaloja etupenkille ja käynnistin auton. Laitoin auton radion päälle ja taputtelin käsilläni auton rattia musiikin tahtiin. Ei kulunut aikaakaan, kun lauloin täyttä kurkkua. Hiljensin vasta ääntäni kääntyessäni Päätieltä kohti Myllykujaa. Katselin tallin pihaa tuulilasin läpi. Näytti melko hiljaiselta. Höh, olisi kiva päästä tutustumaan useampaan tallillakävijöistä. Nappasin leipäpussin ja kävelin yksityistallin puolelle. Olin sen verran aikaisin tallilla, että heitin itse Fancylle ruuat. Sillä aikaa, kun polleni mussutti kaurojaan, hain satulahuoneesta satulan, suitset, suojat sekä harjapakin. Fancy oli ehtinyt siirtyä syömään heiniään. Kurkkasin karsinaan ja näin kaurasta töhryiset seinän ja oven. "Ähh, ootpa sä kyllä oikee possu!" huokaisin ja pyyhin limaiset ruuat pois. Tartuin harjaan ja raaputin irti kaikki likatahrat sekä puhdistin kaviot. Sujautin Fancylle jalkaan sen vanhat metsänvihreät jännesuojat ja putsit. Totesin, että lähipäivinä olisi tarpeellista käydä hevostarvikekaupassa. Asettaessani satulaa selkään varpunen lensi karsinan ohi. En ehtinyt väistää ja säihkähtäneen pollen kavio tallasi suoraan varpailleni. Kähisin jotain Fancylle vihaisesti ja pukkasin sitä takamukselle kyynärpäällä. Paino nousi jalaltani ja Fancy kääntyi katsomaan minua aanteeksipyytävällä ilmeellä. Taputin sitä kaulalle ja koetin liikuttaa varpaitani. Niihin ei sattunut pahemmin ja jatkoin satulointia.
"Tänään on maastoilupäivä!" kerroin Fancylle kiristäessäni satulavyötä selästä käsin. Olin muutama viikko takaperin käynyt kävelemässä yhtä Myllykujan maastoreittiä läpi ja se oli vaikuttanut juuri sopivalta. Ohjasin siis innokkaan hevoseni kohti maastoa. Aluksi Fancy tanssahteli eteenpäin epävarmasti, mutta uteliaasti. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin rauhottui ja aloitin ravailemaan rennosti tietä pitkin. Näin kauempana jäniksen juoksevan, mutta onneksi neiti ei huomannut sitä. Siirryin takaisin käyntiin ja näin edessäpäin hyvännäköisen suoran laukkaamiseen. Nostin käynnistä laukan ja Fancy pomppasi eteenpäin voimalla. Menetin hieman tasapainoani ja ohjat pääsivät löystymään. Sain kuitenkin asennon korjattua ja hidastelin kiitolaukkaa puksuttavaa pollea. Fancy hidasti tahtia ja suoran päässä se siirtyi kiltisti takaisin raviin. Ravailin hetken ja siirryin taas käyntiin. Matkan aikana laukkasin vielä kaksi kertaa ja kaikki sujui mainiosti. Tulimme takaisin tallin pihaan ja olin positiivisessti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki sujui. Taputin Fancyä kaulalle ja aioin nousta selästä pois, kun taas joku varpunen päätti säikytellä. Se lensi aivan korvani vierestä. Fancy pomppasi ilmaan ja spurttasi 50 metriä pihalla. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä, joten lensin kuperkeikalla alas. Onneksi ei sattunut. Nousin maasta ja näin hevoseni pöllistyneenä keskellä pihaa. Se ei tullut luokseni, joten jouduin hakemaan sen.
Olin hetken hieman kärttyisä vaikka tiesin, että Fancy ei ollut syypää. Korjasin kaikki tavarat pois ja vein lopuksi pollen tarhaansa. Karsina olikin jo siivottu, joten minun ei tarvinnut tehdä sitä. Pesin suojat ämpärissä ja lähdin kohti kotia. Matkalla tuttuun tapaan lauleskelin kovaa. Näin edessäpäin tien laitaan sammahtaneen auton. Hiljensin ja pysähdyin itsekin tien viereen. Menin hyväntahdoneleenä kysymään, että oliko kaikki kunnossa. Auton takaa tuli hieman päälle kaksikymppinen mies.
"Heii! Onkos kaikki kunnossa?" hymyilin. Mies vastasi raapien päätään: "Auto toimi ihan normaalisti ja sitten jotai tapahtui. Yritän selvittää sitä tässä." Katselin autoa ja kysyin: "Minnepäin oot menossa ja onks sulla kiire?"
"Tonne keskustaan mä ja en oo kiireessä", mies vastasi. "Hei, mähän voisin heittää sut, koska ei oo myöskään kiireitä. Katson vain, että paljon kello on…" ehdin sanoa, kun tajusin, ettei kännykkäni ollutkaan taskussani. Katsoin jokapuolelta autoa ja totesin sen jääneen tallille. "Tota, kännykkä tais jäädä tallille, mut sä voit tulla mukaan jos jaksat" "Juu jaksan tulla. Mä oon muuten Toni", hän esittäytyi. Ajoin takaisin tallille ja löysin kännykkäni satulahuoneesta. Käytävällä juoksin melkein Teemun päälle ja hän sanoi: "Hei rauhassa nyt, hehheh, ootko tulossa vai lähössä?" "Lähtemässä, unohdin vain kännykkäni tänne. Törmäillään joku toinen päivä, hihii", nauroin. Toni odotteli autossa lähes liikkumatta ja hymyili, kun palasin takaisin. Vaihdoimme vielä puhelinnumeroita ennen kuin hän nousi talonsa luona autosta. Päätimme mekin törmäillä jokin päivä.
"Tänään on maastoilupäivä!" kerroin Fancylle kiristäessäni satulavyötä selästä käsin. Olin muutama viikko takaperin käynyt kävelemässä yhtä Myllykujan maastoreittiä läpi ja se oli vaikuttanut juuri sopivalta. Ohjasin siis innokkaan hevoseni kohti maastoa. Aluksi Fancy tanssahteli eteenpäin epävarmasti, mutta uteliaasti. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin rauhottui ja aloitin ravailemaan rennosti tietä pitkin. Näin kauempana jäniksen juoksevan, mutta onneksi neiti ei huomannut sitä. Siirryin takaisin käyntiin ja näin edessäpäin hyvännäköisen suoran laukkaamiseen. Nostin käynnistä laukan ja Fancy pomppasi eteenpäin voimalla. Menetin hieman tasapainoani ja ohjat pääsivät löystymään. Sain kuitenkin asennon korjattua ja hidastelin kiitolaukkaa puksuttavaa pollea. Fancy hidasti tahtia ja suoran päässä se siirtyi kiltisti takaisin raviin. Ravailin hetken ja siirryin taas käyntiin. Matkan aikana laukkasin vielä kaksi kertaa ja kaikki sujui mainiosti. Tulimme takaisin tallin pihaan ja olin positiivisessti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki sujui. Taputin Fancyä kaulalle ja aioin nousta selästä pois, kun taas joku varpunen päätti säikytellä. Se lensi aivan korvani vierestä. Fancy pomppasi ilmaan ja spurttasi 50 metriä pihalla. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia pysyä kyydissä, joten lensin kuperkeikalla alas. Onneksi ei sattunut. Nousin maasta ja näin hevoseni pöllistyneenä keskellä pihaa. Se ei tullut luokseni, joten jouduin hakemaan sen.
Olin hetken hieman kärttyisä vaikka tiesin, että Fancy ei ollut syypää. Korjasin kaikki tavarat pois ja vein lopuksi pollen tarhaansa. Karsina olikin jo siivottu, joten minun ei tarvinnut tehdä sitä. Pesin suojat ämpärissä ja lähdin kohti kotia. Matkalla tuttuun tapaan lauleskelin kovaa. Näin edessäpäin tien laitaan sammahtaneen auton. Hiljensin ja pysähdyin itsekin tien viereen. Menin hyväntahdoneleenä kysymään, että oliko kaikki kunnossa. Auton takaa tuli hieman päälle kaksikymppinen mies.
"Heii! Onkos kaikki kunnossa?" hymyilin. Mies vastasi raapien päätään: "Auto toimi ihan normaalisti ja sitten jotai tapahtui. Yritän selvittää sitä tässä." Katselin autoa ja kysyin: "Minnepäin oot menossa ja onks sulla kiire?"
"Tonne keskustaan mä ja en oo kiireessä", mies vastasi. "Hei, mähän voisin heittää sut, koska ei oo myöskään kiireitä. Katson vain, että paljon kello on…" ehdin sanoa, kun tajusin, ettei kännykkäni ollutkaan taskussani. Katsoin jokapuolelta autoa ja totesin sen jääneen tallille. "Tota, kännykkä tais jäädä tallille, mut sä voit tulla mukaan jos jaksat" "Juu jaksan tulla. Mä oon muuten Toni", hän esittäytyi. Ajoin takaisin tallille ja löysin kännykkäni satulahuoneesta. Käytävällä juoksin melkein Teemun päälle ja hän sanoi: "Hei rauhassa nyt, hehheh, ootko tulossa vai lähössä?" "Lähtemässä, unohdin vain kännykkäni tänne. Törmäillään joku toinen päivä, hihii", nauroin. Toni odotteli autossa lähes liikkumatta ja hymyili, kun palasin takaisin. Vaihdoimme vielä puhelinnumeroita ennen kuin hän nousi talonsa luona autosta. Päätimme mekin törmäillä jokin päivä.