Heräsin sikeästä unesta agressiiviseen ovikellon hakkaamiseen. "Juu juu! Tulossa ollaan!" Vedin nopeasti aamutakin päälleni ja sipsutin ulko-ovelle. Avattuani sen kohtasin sateen uhriksi joutuneen pikkuveljeni. "Aaro mitä ihmettä sinä teet täällä tähän aikaan aamusta?" Hän tunkeutu ohitseni asuntooni sisälle ja heitti läpimärän takkinsa lähimmälle tuolille. "Aamusta? En tiedä mihin aikaan sinun aamusi on", hän naurahti ja osoitti kelloani. Mitä! Miten ihmeessä olin kyennyt nukkumaan kello kahteentoista asti? Olen aina ollut aamuvirkku. "No eipä sillä mitään väliä ole vaikka et ole ehtinyt pukeutua ja näytät tosi peikolta ja…" Aaro hihitti ja minä tönäisin häntä olkapäähän ärtyneesti. Palasin huoneeni ovelle ja huikkasin: "Odota siinä ja älä koske yhtään mihinkään. Puen nopeasti päälle ja olen siinä ihan kohta." Heitin ylleni mustat lökärit ja sinivalkoisen raitatopin. Laahustin keittiöön ja laitoin kahvia tulemaan. Istuin veljeäni vastapäätä ruokapöydän toiselle puolelle ja kohotin toista kulmakarvaani äänettömänä kysymyksenä: "Mitä asiaa?" Aaro ei ehtinyt huomata sitä vaan haki ruokakaapistani paketillisen suklaahippukeksejä. Hain kahvin ja kaadoin sitä molemmille. Kysyin nyt ääneen: "Niin sitä vaan että mitäköhän asiaa mahtaa olla?" Hän mussutti suunsa tyhjäksi kekseistä, jotta saattoi vastata. "Äiti ja iskä haluavat pitää perheillallisen meidän luona huomenna viideltä. Nähdään kuulemma ihan liian harvoin." "Oh no!" oli ensimmäinen ajatus mikä mieleeni tuli ja taisin sanoa sen vahingossa ääneen. Itseasiassa taisin huutaa sen ääneen. "No mitä, ei se niin paha juttu voi olla", Aaro sanoi. "Juu no ehkä siitä selvitään. Mikset muuten laittanut tekstiviestiä tai soittanut niin kuin normaalit ihmiset tekisivät?" ihmettelin. "Halusin vain tulla katsomaan ihanaa rakasta systeriniäni joka on aina täällä ypöyksin" Aaro väisti kömpelön iskuni kohti hänen toista olkapäätään ja ja joi loput kahvista. "Moikka pitää mennä sovittiin Veeran kanssa että nähdään niillä!" Hän hävisi salamannopeasti ja paiskasi oven kiinni. Aina veljeni puhuu kauniista tyttöystävästään, joka tosiaan ei hirmusti minua kiinnosta.
Söin aamupalan loppuun ja pakkasin kaikki tallitavarat mukaan. Nappasin avaimet pöydältä ja hölkkäsin kierreportaat alas. Ulkona satoi miltein kaatamalla, mutta onnekseni sade loppui kokonaan puolivälissä matkaa tallille. Tallilla oli melko hiljaista. Saattoi johtua sateesta. Vein ratsastusvarusteet satulahuoneen puolelle ja nappasin matkaani harjapakin, suitset ja satulan. Laitoin ne karsinan eteen ja seuraavaksi suunnistin tarhoja kohti. Löysin Fancyn syömästä heinää niin intensiivisesti, että se ei edes huomannut minun tulleen aidan viereen. "Hei lihapulla!" huikkasin ja tamma nosti päänsä ja katsoi minuun. Se kävellä löntysteli luokseni ja nappasi herkkupalan kädestäni. Kävelin portin kohdalle ja avasin sen. Fancy yritti jo tunkea ulkopuolelle, mutta edin laittaa sille riimun päähän. Katsahdin taivaalle ja huomasin, että tummanharmaat sadepilvet alkoivat vähitellen hävitä kokonaan paljastaen sinisen taivaan. Se sai minut hymyilemään. Fancy ei onneksi ollut pyörinyt mutakasoissa ja harjauksessa ei mennyt kovin kauan. Päätin vain pyöriä jotain helppoja koulukuvioita kentällä, jos siellä olisi tilaa. Heitin neidille suojat jalkaan sekä muut varusteet. Ulkona oli entistäkin parempi sää ja Fancy käveli tarmokkain askelin pää pystyssä. Näin heti, ettei kenttä ollut tyhjä. Siellä ravasi liinan päässä upea ruunivoikko tamma. Tunsin oman neitini ohjien päässä kiinnostuvan kentälle suuntaamisesta enemmän. Juoksuttaja oli poika, ehkä melko samanikäinen kuin minä. Kun poika huomasi meidät, hän käski hevosen siirtyä käyntiin. Menin lähemmäs Fancyn kanssa ja tervehdin hymyillen: "Moi! Mä olen Hanna ja tää yks pölvästi on Fancy." Hän keräsi liinan lyhyelle ja tuli luoksemme. "Hei vaan, mä olen Teemu ja tämä tässä on Okra. Se on quarterhevonen." Kosketin nopeasti Okran turpaa ja kerroin joitain asioita Fancystä. Juttelimme hetkisen hevosistamme ja sitten halusinkin jo nousta satulaan.
Teemu jatkoi juoksuttamista ja minä aloin tehdä kaikenkokoisia ympyröitä ravissa alkukäyntien jälkeen. Fancy tuntui tosi jäykältä, mutta en ollutkaan vähään aikaan sillä kunnolla ratsastellutkaan. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin samanlaisia harjoituksia toiseen suuntaan. Kokeilin myös pohkeenväistöjä. Vasen puoli alkoi jo hieman pehmetä ja väistöt sujuivat.. no kovalla työllä ja väännöllä, mutta oikea puoli oli toivoton. Päätin, että vähään aikaan esteisiin ei tarvitsisi keskittyä, vaan koulua pitäisi selvästi hioa. Taivuttelin vielä vähän lisää ja pidin pienen välikäyntitauon. Teemu päätti lopettaa tältä erää ja suuntasi talliin Okran kanssa. Itse aloin suunnittelemaan laukkatehtävää. Päätin vain tehdä laukkalävistäjiä ja laukkaympyröitä. Säikähdin hieman, kun kentän viereltä kuului: "Sulla on hyvä istunta." Käännyin katsomaan ja näin Teemun nojailemassa aitaan. Ratsastin tehtäväni loppuun ja ravasin hänen luokseen. Pysäytin Fancyn, joka saman tien kääntyi Teemun puoleen ja tönäisi tätä kuolaisella suullaan. "Hyi olkoon senkin kakara!" moitin polleani, mutta suuni kääntyi virneeseen nähdessäni Teemun kuolaisen naaman. Me molemmat aloimme hihittää ja hän pyyhki hihallaan naamansa kuivaksi. Itse olin todella hikinen ja naamani punoitti kuin tomaatti. "Ainiin, kiitos", muistin sanoa. Teemu hymyili ja nyökkäsi. Minun pitää lähteä nyt, mutta me varmaan nähdään täällä taas uudestaan. Heilutin hänelle ja ratsastin vielä muutaman minuutin.
Fancy tuntui ikionnelliselta päästessään takaisin karsinaansa ja saadessaan suunsa täyteen heinää. Laitoin satulahuovan satulan päälle väärinpäin, koska se oli kastunut hieman hiestä. Harjasin Fancyn puhtaaksi ja tarkistin kaviot kivien varalta. Kiviä ei löytynyt mutta säteen ja kengän väliin oli jumittunut poikittain keppi. Irroitin sen ja kävin vielä päätallin puolella pesemässä Fancyn kylkiä ja mahanalusta. Palautin tamman karsinaansa, mutta en lähtenyt vielä kotia kohti. Istuin Fancyn karsinan nurkkaan ja katselin hömelöä neitiäni. Mietin kuinka en ollut ajatellut "Fancy" -lempinimeä, silloin kuin sain hevosen. Se kuulostaa liikaa joltain pienen lapsen keksimältä nimeltä omalle keppihevoselleen, mutta yritin olla välittämättä asiasta. Olihan Fancy mieleltään vähän itsekin vielä pikkulapsi ja pikkuprinsessa. Kuiskuttelin hetken kaikkea hevoselleni. Puhuin sille veljestäni ja vanhemmistani sekä illallisesta huomenna. Supatin myös siitä, kuinka kivaa oli tutustua Teemuun ja kuinka mahtavaa olisi tutustua ihan keneen tahansa tältä tallilta. Kävelin autolle ja huristelin kämppää kohti.
Söin aamupalan loppuun ja pakkasin kaikki tallitavarat mukaan. Nappasin avaimet pöydältä ja hölkkäsin kierreportaat alas. Ulkona satoi miltein kaatamalla, mutta onnekseni sade loppui kokonaan puolivälissä matkaa tallille. Tallilla oli melko hiljaista. Saattoi johtua sateesta. Vein ratsastusvarusteet satulahuoneen puolelle ja nappasin matkaani harjapakin, suitset ja satulan. Laitoin ne karsinan eteen ja seuraavaksi suunnistin tarhoja kohti. Löysin Fancyn syömästä heinää niin intensiivisesti, että se ei edes huomannut minun tulleen aidan viereen. "Hei lihapulla!" huikkasin ja tamma nosti päänsä ja katsoi minuun. Se kävellä löntysteli luokseni ja nappasi herkkupalan kädestäni. Kävelin portin kohdalle ja avasin sen. Fancy yritti jo tunkea ulkopuolelle, mutta edin laittaa sille riimun päähän. Katsahdin taivaalle ja huomasin, että tummanharmaat sadepilvet alkoivat vähitellen hävitä kokonaan paljastaen sinisen taivaan. Se sai minut hymyilemään. Fancy ei onneksi ollut pyörinyt mutakasoissa ja harjauksessa ei mennyt kovin kauan. Päätin vain pyöriä jotain helppoja koulukuvioita kentällä, jos siellä olisi tilaa. Heitin neidille suojat jalkaan sekä muut varusteet. Ulkona oli entistäkin parempi sää ja Fancy käveli tarmokkain askelin pää pystyssä. Näin heti, ettei kenttä ollut tyhjä. Siellä ravasi liinan päässä upea ruunivoikko tamma. Tunsin oman neitini ohjien päässä kiinnostuvan kentälle suuntaamisesta enemmän. Juoksuttaja oli poika, ehkä melko samanikäinen kuin minä. Kun poika huomasi meidät, hän käski hevosen siirtyä käyntiin. Menin lähemmäs Fancyn kanssa ja tervehdin hymyillen: "Moi! Mä olen Hanna ja tää yks pölvästi on Fancy." Hän keräsi liinan lyhyelle ja tuli luoksemme. "Hei vaan, mä olen Teemu ja tämä tässä on Okra. Se on quarterhevonen." Kosketin nopeasti Okran turpaa ja kerroin joitain asioita Fancystä. Juttelimme hetkisen hevosistamme ja sitten halusinkin jo nousta satulaan.
Teemu jatkoi juoksuttamista ja minä aloin tehdä kaikenkokoisia ympyröitä ravissa alkukäyntien jälkeen. Fancy tuntui tosi jäykältä, mutta en ollutkaan vähään aikaan sillä kunnolla ratsastellutkaan. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin samanlaisia harjoituksia toiseen suuntaan. Kokeilin myös pohkeenväistöjä. Vasen puoli alkoi jo hieman pehmetä ja väistöt sujuivat.. no kovalla työllä ja väännöllä, mutta oikea puoli oli toivoton. Päätin, että vähään aikaan esteisiin ei tarvitsisi keskittyä, vaan koulua pitäisi selvästi hioa. Taivuttelin vielä vähän lisää ja pidin pienen välikäyntitauon. Teemu päätti lopettaa tältä erää ja suuntasi talliin Okran kanssa. Itse aloin suunnittelemaan laukkatehtävää. Päätin vain tehdä laukkalävistäjiä ja laukkaympyröitä. Säikähdin hieman, kun kentän viereltä kuului: "Sulla on hyvä istunta." Käännyin katsomaan ja näin Teemun nojailemassa aitaan. Ratsastin tehtäväni loppuun ja ravasin hänen luokseen. Pysäytin Fancyn, joka saman tien kääntyi Teemun puoleen ja tönäisi tätä kuolaisella suullaan. "Hyi olkoon senkin kakara!" moitin polleani, mutta suuni kääntyi virneeseen nähdessäni Teemun kuolaisen naaman. Me molemmat aloimme hihittää ja hän pyyhki hihallaan naamansa kuivaksi. Itse olin todella hikinen ja naamani punoitti kuin tomaatti. "Ainiin, kiitos", muistin sanoa. Teemu hymyili ja nyökkäsi. Minun pitää lähteä nyt, mutta me varmaan nähdään täällä taas uudestaan. Heilutin hänelle ja ratsastin vielä muutaman minuutin.
Fancy tuntui ikionnelliselta päästessään takaisin karsinaansa ja saadessaan suunsa täyteen heinää. Laitoin satulahuovan satulan päälle väärinpäin, koska se oli kastunut hieman hiestä. Harjasin Fancyn puhtaaksi ja tarkistin kaviot kivien varalta. Kiviä ei löytynyt mutta säteen ja kengän väliin oli jumittunut poikittain keppi. Irroitin sen ja kävin vielä päätallin puolella pesemässä Fancyn kylkiä ja mahanalusta. Palautin tamman karsinaansa, mutta en lähtenyt vielä kotia kohti. Istuin Fancyn karsinan nurkkaan ja katselin hömelöä neitiäni. Mietin kuinka en ollut ajatellut "Fancy" -lempinimeä, silloin kuin sain hevosen. Se kuulostaa liikaa joltain pienen lapsen keksimältä nimeltä omalle keppihevoselleen, mutta yritin olla välittämättä asiasta. Olihan Fancy mieleltään vähän itsekin vielä pikkulapsi ja pikkuprinsessa. Kuiskuttelin hetken kaikkea hevoselleni. Puhuin sille veljestäni ja vanhemmistani sekä illallisesta huomenna. Supatin myös siitä, kuinka kivaa oli tutustua Teemuun ja kuinka mahtavaa olisi tutustua ihan keneen tahansa tältä tallilta. Kävelin autolle ja huristelin kämppää kohti.